Vaihteeksi tuli mentyä johonkin muuhun lähiseudun puistokohteeseen kuin Nuuksioon, eli siihen toiseen eli Sipoonkorpeen. Sipoonkorven kansallispuiston pohjoisosassa on pieneen kokoon nähden yllättävän useampi pysähdyspaikka, mutta tärkeimpänä Ängesbölen iso leiriytymistontti, jossa on parikin nuotiopiiriä, telttailupaikka, ja kesästä 2017 alkaen myös aika pirun luksushenkinen laavu. Myös polttopuuta piisasi.
Paikka on juomaveden vaikeaa löydettävyyttä lukuun ottamatta aikas priimaa, eikä valtavaa ruuhkaakaan kerennyt männäviikonloppuna näkymään. Tietysti sen verran, että paettiin laavulta läheisen torpan pihalla olevaan grillikatokseen nukkumaan, mutta muuten siellä oli jopa aika hiljaista. Ehkä sateinen marraskuu verotti jotain porukkaa, koska paikalle on todella helppo päästä ainakin autolla.
Eli kuten yllä olevista kuvista jotenkin ehkä toivottavasti aukeaa, Helsingin Rautatietorilta pääsi mestoille lauantaina aamulla ainakin bussilla 788 ja samalla numerolla (+K) myös takaisin. Bussista pitää siis pompata ulos siinä kohtaa kun tie 1521 tulee Länsitien kohdalle (kyltti Hindsbyn suuntaan oikealle). Obs huom että seutulippu ei käy koska Sipoo, Hki-Länsitie maksoi 8 € irtolipulla.
Bussin tiputuksesta on vielä n. 2,4 km kävelyä Länsitietä (hiekkatie) pitkin Byabäckenin parkkipaikalle, josta on sitten vielä 0,7 km luontopolkua Ängesbölen mestoille. Kyltit neuvovat kyllä jo aiemmin, ja jo 10 minuuttia ennen sitä Källängenistäkin pääsee jos uskaltaa hortoilla vähän metsässä.
Ängesbölessä on siis mainio leiriytymiskeskittymä ja laavu, mutta sen lisäksi siinä ihan sen parin-kolmen minuutin käppäilyn läheisyydessä on myös vanha (mestalla historiaa 1700-tienoilta asti) torppa ja sen pihassa oleva grillikatos. Torpan lähellä on myös todella hulppea alppimajan muotoinen pressuovinen vessa, 5/5 kakkahymiötä.
Ainoa käärme tässä paratiisissa on oikeastaan veden puute. Jouni Laaksosen kirjassa Retkeilijän Kansallispuistot (vuoden 2011 painos) vinkataan, että 150 metrin päässä telttailualueesta luoteeseen olisi kaivo. Kaivosta ja siitä omalla vastuulla juomisesta on myös laminoituja lappusia luontopolun tarinalaatikoissa. Näiden lisäksi opasteita ei kuitenkaan ole, ja kaivo jää löytämättä kun ei ole isompaa intoa järjestää etsintöjä. Onneksi torpan rännistä saa sateisena päivänä hyvin kahvivedet ja omakin nestehuolto on kohdillaan. Pitänee tehdä uusi haravointi paremmalla kelillä.
Varustelekajamppojen ulina laavutontilla helli mainioon uneen tulikatoksella, ja vetisellä säällä kuivuuskaan ei muodostunut ongelmaksi. Eli mainio paikka ja erityisen iso kumarrus ylikierroksilla toimivasta puuhuollosta. Tänne palaan vielä etsimään sen kaivon paikan.
Selkeästi miellyttävämpi yöpyminen kuin edellinen visiitti Sipoonkorven eteläosassa.
Patikkamuistio 
Se kaivo on siinä rakennuksen takana itäpuolella. Kuljet reilun 100m sitä loivaa rinnetta alas, niin kaivo on siinä kuusien keskellä. Vesi oli ainakin viimeksi sameaa ja tuoksahti hieman.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitokset, nyt helpottaa! 😀 Arvailtiinkin että kaivo voisi jotenkin kuulua rakennuksen mestoihin mutta oli sen verran lähellä pimeää ja vettä tuli muutenkin taivaalta (rännin kautta) sopivassa määrin että jäi sillä käynnillä haeskelematta.
TykkääTykkää