RRP: Tuusulanjärvi 25.12. – puuteria isolla selällä ja makoisat fudget (pari kompastustakin)

Keliä ja puuteria, etelän kaudenaloituksiin keskiarvoistettuna erittäin jees

Herramun jesta, retkiluistelua! Monesti tähän aikaan täällä Ala-Suomen ikuisessa marraskuussa vielä lonnitaan kumppareissa ja tiristellään, mutta nyt joulupäivänä Tuusulanjärvelle meno oli jo jopa liian myöhäistä. Joulua edeltävällä viikolla järvi oli ollut tyystin lumeton, ja Jäähavaintomiehet huudelleet jo useammista kymmenistä senteistä jäätä.

Kinkunsulattelupäivänäkin homma toimi silti eri jees vaikka puuteria ja pieniä miinoja olikin jo ehtinyt alustalle hämäilemään. Pakkasta oli jotain 10 ja 15 asteen väliltä, mutta joululahjapinosta löytyneellä kerrastolla ja rukkasilla varustettuna teristä tarkeni ravistella pölyt pois mainiosti (kiitosta myös viinillä terästetystä mehutermarista sinne minne kiitos kuuluu).

Järvenpään keskustan puoleisessa päädyssä järveä oli vissiinkin vapaaehtoisvoimin lanattu reilun kolan levyinen pikkurinki (ehkä joku 0,5 km?).

Siltä poikkeamalla järven selkä kuitenkin aukeni kuin seesami. Pinnalla ei ollut vielä niin paljon lunta, että se olisi mitenkään kummemmin haitannut sutimista (ehkä suunnileen terän korkuinen kerros puuteria valtaosin).

Avoimella järvenselällä oli ihan jumpen jees päästä härväilemään pitkästä aikaa. Alusta oli valtaosan ajasta aivan passelia ihan normaalisti potkimiseen, mutta aina joskus vastaan tuli jotenkin näkyvä kinos mikä piti tassutella, tai sitten haperoa pintajäätä joka haukkasi terän ja piti pannuttaa ja/tai sipsuttaa. Kompastuksia tuli reilu puolisen tusinaa kun kävi eestaas suunnilleen Onnelan tienoilla sieltä Järvenpään keskustan päädystä, joten ei mikään mahoton tuska.

Tämmöisessä piti mennä astumalla eikä potkimalla, mutta onneksi oli vähemmistöläisenä

Tuusulanjärven tohinoista kertovassa Facebook-ryhmässä mainittiin myös semmoinen arvelu, että välipäivinä Tuusulassa olisi tarkoitus aurata isompaakin rataa (tääkin arvaus tuli Jäähavaintomiehiltä, hienoja miehiä). Koko järven kiertävä rata oisi vielä makeempi, mutta kyllä tuonne jo melkeinpä aurinkoisena päivänä pyhiinvaeltaa jo nykytilan tai sen tulevan aurauksenkin tähden.

Bonusvinkki retkievääksi: fudgen vatkaus osoittautui melkoisen hauskaksi tavaksi paketoida sokeria jouluteemaiseksi retkinökäreeksi, ja joulupöperöt pitävät muutenkin hyvin nälän ja kylmän loitolla. Täältä löytyy yksi eri helppo resepti fudgettamiseen, ja aineksetkin löytyvät pienellä pettuvenymisellä ihan hyvin vähän isomman Prisman hyllyltä (maitotiiviste tosin oli sieltä Myyrmannin kiinalaisesta kaupasta kun purkissa oli Joulupukki). Hyvää kakkaa ❤