Viimeiset jäät olivat lähteneet Karjakaivon avannon ympäriltä jo yli viikko sitten, joten oli korkea aika korkata melontasesonki. Paikaksi valikoitui heti alkuun syvä pääty eli oikein merimatka, sen verran sentään suitsittiin keulimista että etäisyys rannalta toiselle ei mennyt yli 300 metrin ennen kuin vasta tokana päivänä. Kohde oli siis jo jonkin aikaa sitten silmään tarttunut Mäntysaaren ulkoilualue (aka Furuholmen) Emäsalon edustalla, siinä sillan naapurustossa.
Paikkaan ei ole juuri minkään mittainen matka Stornäsuddenin ulkoilualueelta, josta löytyy pienehkö parkkis mukavan läheltä rantaa ja vesillelaskumestoja. Nyt sesongin ulkopuolella Mäntysaaresta puuttui vielä polttopuut, joten niitä oli kanssa näppärä napata Stornäsuddenista pieni nyssäkkä tuksun takakonttiin. Lasti olikin suht täysi, koska saarelle piti rahdata puiden lisäksi myös kuutiopöntöllinen juomavettä.
Ennen Mäntysaarta reitillä oli kuitenkin bonusetappi: Stornäsuddenin ja Mäntysaaren välissä sijaitsevassa Kunuholmenissa on myös laavu ja laituri, jotka ovat parhaan googlessa harhailun perusteella Elämyspoukaman rompetta eli yksityisiä. Hieno mesta myöskin, ja piipahtaminen laiturin tervetulokyltin perusteella kai jopa ihan luvallistakin kunhan hymyilee kameralle.
Kunuholmenista sitten eteenpäin vielä viimeinen 250 metrin puristus Mäntysaaren ulkoilualueen eli Furuholmenin rantaan.
Mäntysaari on suhteellisen luksusta grillaavalle vesilläliikkujalle: laavulla varustettuja nuotiopaikkoja on 2 kpl (molempien edustalla myös laituri, tosin tällä visiitillä toinen niistä oli vielä nostettuna rantakalliolle). Laavunuotiopaikoilla on myös puuvajat, kesämmällä ne ehkä täyttyvät kalikoilla. Laavunotskien lisäksi pitkin saarta on vielä myös useampi laavuton nuotiopiiri, ja löytyipä sieltä myös roskista ja puuceetäkin.
Saaren kiertää ympäri vartissa, mutta sekin oli liian pitkä aika jättää pöperöt vahtimatta. Jokin harvinaisen nälkäinen eliö oli ehtinyt rouskia kauppakassista paketillisen makkaraa ja sixpäkin donitseja, roskat sentään oli jätetty siististi riviin nuotion viereen. Ruokahuollon onneksi pelasti toverin överi määrä kasvisburgereita, joten ei tarvinnut edes evakuoitua tai lähteä etsimään pallonmuotoista rottaa kostogrillattavaksi. Sapuskat kannattanee siis tunkea johonkin tiiviiseen pakkaukseen ja/tai laittaa laavun katonrajaan roikkumaan, lintuja tuo jälkimmäinen ei kyllä ehkä hidasta niin paljoa.
Päivän ohjelmaan kuului luontokappaleiden kyykytettävänä olemisen lisäksi myös veneen kastaminen, oli jo aikakin kun käyntiin lähti peräti 3. kausi tuksuilua. Kiitokset Kylttimaxille!
Muun mainiouden lisäksi saarella on huikea Mordor-henkinen näköala. Öljynjalostamon ikituli pöhisee vastarannalla Sauronin silmänä, ja illalla pistimme sille vastasignaaliksi vielä jätkänkynttilän.
Yö sujui ilman enempiä ruokamenetyksiä, joten aamupalan jälkeen oli hyvin voimia käydä piipahtamassa vielä RT:n Emäsalon puolelta kiikaroimassa hylkykasassa. Paikka on hyvinkin piipahtamisen arvoinen: meressä killuu useampi proomu(?) jo melkoisen hyvässä maatumisvauhdissa, sekä tuoreempi ja huomattavasti kelluvampi Argos.
Proomut ovat ilmeisesti jo joskus viime vuosisadan puolella kuupahtaneita, ainakin Hylyt.netin Tolkkisen hylyt -kirjauksen perusteella. Argos sen sijaan on tuoreempi eikä sitä vielä näkynyt Googlen karttakuvassakaan, tai sitten ei vaan osattu katsoa. Siitä ei löytynyt googlettelulla niin mitn, kavalla vaikka kommenteissa jos on jotain jänskää kerrottavaa aiheesta.
Erinomaisen kelpo ja helposti saavutettava retkisaari tuli siis bongattua! Kesällä tuolla voisi kuvitella olevan melko paljon trafiikkia, koska matkaa rannasta on siis niitä joitakin satoja metrejä ja nyt kylmemmässäkin päässä kesää liikenne vesillä alkoi jo heräillä. Nuotiopaikkoja on kuitenkin sen verran monta, että ruuhka-aikaankin on todnäk suhteellisen hyvä sauma päästä ainakin jonkin liekin ääreen. Vapaata notskia odotellessa voi esim. uida, käydä katsomassa hylkyjä ja vahtia ruokiaan.
Patikkamuistio 