Hesarista osui viime viikolla silmään juttu Kirkkonummella sijaitsevasta Villa Mehusta, ITE-taiteilija Elis Sinistön (1912-2004) nyt jo 18 vuotta hylättynä maanneesta melkoisen hämmentävästä rakennus- ja veistospuistosta. Vaikka hasardina olikin että kaikki muutkin olivat nähneet artiklan, päätimme silti lähteä tsekkaamaan tilukset M&H:n kanssa heti seuraavana viikonloppuna. Kannatti! Ruuhka loisti poissaolollaan, aurinko puolestaan niin kuin pitikin.
Sinistö aloitti paikan pykäämisen 50-luvulla, ja jatkoi touhua (polkupyörä- ja bussikuljetuksilla) viitisenkymmentä vuotta. Parhaimmillaan mestoilla on ollut n. 20 rakennusta ja erittäin sakeaa taidehörhöilyä alastontanssista installaatioihin ja ufojahtauksen suunnitteluun. Monilta pinnoilta löytyy ranskankielisiä tekstejä, koska E.S. oli ollut edellisessä elämässään Pariisin kaupungintalon suunnitellut arkkitehti (meedio kertoi). Ei lainkaan huonosti absolutistiksi.
Paikalle löytynyt osoite oli Veklahdentie 250, Kirkkonummi: autolla hollille pääsee suhteellisen helposti parkkeeraamalla Jatatielle heti siihen risteykseen mistä sille käännytään Veklahdentieltä (ehkä kymmenisen autoa mahtuu jos änkee hyvin). Jatatieltä palataan sitten Veklahdentielle ja lähdetään talsimaan vasemmalle eli etelän suuntaan. Parisataa metriä tienlaitaa eteenpäin ja tien oikealla puolella ylämäessä erkanee hiekkapolku, vähän ennen sinistä ”Veklahti Vecklax” -kylttiä. Tämä polku vie metsän läpi perille asti, Morsiusmäenpolulle elä käänny. Alla kuvassa polulle kääntyminen Veklahdentieltä ja parkki+käännös karttapalassa. Hatunnosto tontin nykyään omistaville naapureille, jotka ovat pitäneet paikan yleisön saavutettavissa! ❤
Mehutien alussa on muutaman rakennuksen etuvartio ennen varsinaista Villa Mehua, ja jo sieltäkin löytyy mm. oikea vessa kaikille ja jurttasauna.
Polkua jatketaan eteenpäin vielä jonkin matkaa, ja sitten päädytään sille varsinaiselle tontille. Yksi ensimmäisinä siellä vastaan tulevista rakennelmista on ulkokeittiö, joka on myös ensikosketus siihen, miten matalia pömpelit ovat. Ehkä tanssija-joogille kykkiminen ei ollut ongelma, tai sitten ilman nosturia olisi ollut työlästä nostella kattoja yli hartiakorkeuden.
Sinistö hylki viinaksien lisäksi myös liharuokia, mutta juustopolitiikka on pykälän epäselvä.
Matalaa kattoa piisaa useamman huoneen verran vierasmaja Nukkulassa.
Rakennelmia on napsittu kasaan vaikka millaisesta matskusta: yksi hauska ratkaisu ovat veneistä tehdyt katot.
Päärakennus Erakkolinnan kanssa vähintään tasaveroisena alueen keskuksena komeilee Vuorimaja, jonka sisätilat ovat yllättävän hyvin säilyneet: jotkut huopapedeistä näyttävät jopa ihan nytkin nukuttavilta. Talon ökymakeelle uimahyppytasanteelle pääsyyn ei löytynyt tikkaita.
Päärakennus eli Erakkomaja tuo hyvinkin väkevästi mieleen Peter Panin kadonneiden poikien linnoitukset (ehkä siinä Robin Williamsin ysäri-Hookissa?). Katolle ei saa kiivetä kiekumaan.
Talon sisältä ja ympäristöstä löytyy edelleen julmettu määrä Sinistön seinille ja muuallekin keräämiä muistoja ja taidetta maalauksista valokuviin, unohtamatta teräsveistoksia ja tuoliköysiratoja. Pihan keskipisteenä on kiviareena, jossa tanssittiin joko vaatteilla tai ilman.
Huikean tunnelmallinen huvipuisto! Jo hyvän rupeaman ränsistynyt paikka tuo mieleen Kruunuvuoren huvilat (kts. myös Pasilan kivilinna) sekä rauniofiiliksessä että siinä, että siellä kannattaa lähteä piipahtamaan ennen kuin luonto tai pyromaani imaisee loputkin. Vuodelta 2013 peräisin olevasta blogipostauksesta bongasi monta sellaista yksityiskohtaa jotka olivat nyt tällä visiitillä jo jossain eetterissä tai vietynä majavan terassiksi.
Patikkamuistio 