Heinäkuussa 2022 kävin painelemassa (lähes koko) Hebridean Wayn, Skotlannin Ulko-Hebridien päästä päähän kulkevan vaellusreitin. Koko reissun raporteerauksessa menee tovi jos toinenkin, mutta sitä odotellessa kirjailen muistiin yhden reitin kohokohdista eli Gatliffin hostellit. Korona oli murjonut monia saaren majoituksia ja ravintoloita, ja useaan otteeseen törmäsikin eioohon. Rutosta toipuminen oli kuitenkin onneksi ehtinyt käyntiin Gatliff Hebridean Hostels Trustin hostelleissa, jotka oli juuri avattu uudelleen heinäkuun alussa 2 vuoden tauon jälkeen. Tämä oli erinomaisen jees, koska paikat olivat koko reissun parasta majoitusantia ja poikkeuksellisen hienoja minkä vain reissun mittapuulla.
Gatliffin hostelleja on 3 kappaletta pitkin Ulko-Hebridien saaria, etelästä pohjoiseen järjestyksessä Howmore, Berneray ja Rhenigidale. Näistä Howmore ja Berneray ovat joko aivan Hebridean Wayn reitin kohdalla tai tarpeeksi lyhyen kävelypiipahduksen päässä, ja Rhenigidalekin on lyhyen taksi/bussipompun päässä reitistä ja hyvinkin 25 punnan taksin väärti. Alla olevassa kuvassa näkyy mestojen sijainti punaisilla ruuduilla merkattuna.
Yleistä outoa: ei respaa, ei varauksia, katto oljesta, kamiina hiilillä
Ensimmäisenä Gatliffin hostelliin saapuessa todennäköisesti hämmästyttää se, että vastaanottoa ei ole. Varsin kohtuullinen taksa (20 puntaa vuonna 2022) maksetaan laittamalla seteli tarjolla olevaan kuoreen ja tiputtamalla se laatikkoon. Käteistä tai sekki pitää siis olla, kortit eivät passaa. Hostellin isäntä eli emäntä käy paikalla kerran-pari päivässä kurkkaamassa miten menee ja tarkistamassa maksukuoret. Jo ennen sisäänpääsyä saattaa hämmästellä myös sitä miltä rakennukset näyttävät: olkikattoiset perinteiseen tyyliin rakennetut kivitalot vaikuttavat ulkoa ennemmin hobittiloilta kuin kaupunkihostellin muokkaamalta mielikuvalta. Rhenigidalessa tosin on poikkeuksena metallinen katto. Kamiinassa poltetaan hiiliä eikä puita, koska puita on saarilla yleensäkin vähänlaisesti.
Yksi parhaista puolista Gatliffeissa on se, että niihin ei voi tehdä varausta. Eli paikalle vain saavutaan, ja sitten katsotaan mihin mahtuu nukkumaan: ymmärsin että politiikkana on ettei ketään käännytetä pois. Tällä reissulla oli erittäin väljää, mutta ruuhkan sattuessa sänkyjen lisäksi lebensraumia haetaan oleskeluhuoneen sohvilta ja tarpeen mukaan lattioilta. Howmoressa ja Rhenigidalessa on myös mahdollista laittaa pihalle teltta, Bernerayssä se on nykyään kielletty koska surffarit ja/tai karavaanarit pilaavat kaiken.
Varustelu: kaikkea on
Jokaisesta 3 hostellista löytyy lämmin suihku tai pari, hiilikamiina, sähköt ja suorastaan överisti varusteltu keittiö kaasuhellalla, uunilla, mikrolla, jääkaapilla ja vedenkeittimillä jne. Tarjolla on myös kahvia ja teetä purnukoissa (jos niitä ei ole jo ehditty juoda). Oma makuupussi (tai vuokralakana) pitää olla punkalla, joita on per dormihuone yleensä noin 6 kappaletta perinteisessä kerrossänkymoodissa, yhteensä sänkypaikkoja per hostelli on 12-20. Oleskeluhuoneet joissa hiilikamiinat sijaitsevat ovat myös ihq, löytyy kirjaa ja lautapeliä.
Howmore
Howmoren hostelli tulee Hebridean Wayn reitillä vastaan ensimmäisenä, Ciceronen oppaan päiväetapin numero 2 lopussa. Reitiltä käännytään oikealle Howmoren valkoisen kirkon kohdalta, ja hostellille on matkaa risteyksestä muutama minuutti. Gatliffin talojen lookkiin tottumattomalle olkikattolan tunnistaminen hostelliksi oli jonkinlaisen kynnyksen takana, mutta onneksi opastamassa on kylttejä. Howmoressa oli myös sallittua telttailla ja käyttää hostellin varustuksia muuten kuin nukkumisen osalta, sen hinnaksi listattiin 12 puntaa. Aivan hostellin vieressä sijaitsee komea raunioluostari ellei jopa useampi. Kauppaa tässä pysähdyksessä ei ole kävelymatkan päässä, joten hyvinvarustellussa keittiössä joutuu kokkaamaan oman repun antimia.
Berneray
Bernerayn hostelli tulee Hebridean Wayn reitillä vastaan Ciceronen oppaan etapin 5 lopuksi. Se sijaitsee Bernerayn saarella, josta löytyy hostellin lisäksi muutakin näkemisen arvoista, esim. isoa biitsiä ja hitunen sivistystäkin (kauppa ja ravintola jne.). Reitti saapuu saarelle pengertien kautta, ja seuraavalle päiväetapille lähdetään lautalla pengertien lähellä sijaitsevasta satamasta. Hostellille on matkaa satamasta kävellen noin 4-5 kilometriä tienviertä, mutta jos kävely ryydyttää, voi tutkailla kulkisiko Bernerayn bussi, jolla pääsee aivan hostellin viereen ja takaisinkin. Bussia voi kysellä esimerkiksi lähellä pengertietä ja satamaa sijaitsevasta Berneray Shop & Bistrosta, josta oli eri kelvollista ostaa mukaansa pöperöt hostellille ja kokata illalla esim. jotain muuta kuin pussipastaa.
Bernerayn hostelli sijaitsee loistavalla paikalla meren rannalla ja oli minun makuuni näistä kolmesta mainioin kokemus. Maisemat sekä tilava oleskeluhuone ja keittiö ovat aivan ygöstä, ja kirjavalikoimasta löytyy mm. kummitustarinoita. Mahdollisuus napata matkalta kaupasta ruokaa ja juomaa kyökkäilyihin on myös tod iso plussa useamman blåband-päivän jälkeen. Ainoa miinus on se, että telttailijoilta hostellin käyttö on kielletty. Ilmeisesti Bernerayn saaren isompi suosio yleensäkin kohteena on tuonut niin paljon suihkun ja kaasulieden käyttäjiä läheisiltä rannoilta, että varustuksien käyttö on täytynyt rajoittaa hostellissa yöpyjille.
Rhenigidale
Rhenigidalen hostelli on kolmesta Gatliffista se, joka ei sijaitse kävelymatkan päässä reitistä, ellei sitten intoudu tekemään pitempää koukkausta vaihtoehtoisella reitillä (myös aivan kelpo vaihtoehto, joka on esitelty Ciceronen oppaassa). Hebridean Wayn etappi 7 Ciceronen oppaan mukaan kulkiessa päättyy vähän isompaan Tarbert-nimiseen kaupunkiin, jossa on periaatteessa useampiakin majoitusvaihtoehtoja ja kauppoja. Me saavuimme Tarbertiin kuitenkin saaren mittapuulla myöhään eli iltakahdeksalta, jolloin paikat alkoivat olla jo kiinni ja harvat auki olevat majoitukset täynnä. Onneksi kaupungin ihquimman mestan Harris Hotelin pubipuolen viimeisiä kahta pitsaa syödessämme hoksasimme, että Rhenigidale on vain parinkymmenen kilometrin automatkan päässä. Tarbertin ainoa taksi ehti noin tunnin päästä hakemaan meidät, ja öiselle kyydille hostellin oven eteen tuli hintaa varsin maltilliset 25 puntaa, tiellä lämmittelevien lampaiden väistelystä ei laskutettu ekstraa. Paluumatkalle löysimme myös bussin hostellilta takaisin Tarbertin keskustaan, sillä varmaankin pääsisi hostellinkin suuntaan.
Rhenigidale on vähän pienempi kuin kaksi muuta Gatliffia, mutta sama erinomainen meininki kuin muissakin päti täälläkin vaikka katossa olikin olkien sijaan pellit. Pihalle olisi vaikuttanut mahtuvan ainakin pari telttaa, kauppaa ei näytä olevan kävelymatkan päässä joten erikoisemmat pöperöt kannattaa ottaa mukaan Tarbertista. Edellisen päivän koettelemusten jälkeen päätimme viettää täällä kokonaisen lepopäivän, väsymyksen lisäksi tekosyynä myös se, että sunnuntaina ei olisi kulkenut bussia tai auennut kaupan ovi ruokatäydennyksiä varten. Rhenigidalen ylijäämälaatikosta sen sijaan löytyi viiden tähden tomaattipyreet ja spagetit.
Aivan loistavia ja suorastaan kriittisen tarpeellisia yöpaikkoja kaikki tyynni! Heittämällä reitin parasta majoitusantia ja ehdottomasti tsekkaamisen arvoisia, myös vaikka saarilla palloilisi tekemässä jotain muuta epäilyttävää eikä patikoimassa kuten rehti väki.
Patikkamuistio 