Hiidenveden nuotiosaarilla: Kiihkelyssaaret ja Petäjässaari 9/2025

Pitkään listoilla ollut startti Hiidenveden sillalta kohti järven keskitienoiden kahta leirisaarta eli pienempää (+ isompaa) Kiihkelyssaarta ja Petäjässaarta oli lähellä jäädä tekemättä tällä nestemäisen veden kaudella, koska sopiva keli ja tilaisuus välttelivät minua kuin nakkimukiurpo lavuaaria vessakäynnin jälkeen. Syyskuun jälkipuoliskolla sitten vihdoin natsasi, vaikka tuuliennuste vähän pelottelikin. Kummallekaan saarelle ei ole laiteltu puuhuoltoa, joten paattiin oli tarpeen survoa jokunen halko; sekin säkki jännitti. Onneksi Tucktec kantaa vaikka minkä.

Keli oli jopa niin kelpo, että kehtasi käydä ylittämässä selän suoraan Kiihkelyssaarille, josta olikin sitten helppo luuppi Petäjässaaren kautta takaisin sillan kupeeseen. Kartta alla näyttää vastapäivään kulkevan leppoisan 8 kilsan kiekaisun sekä pari muutakin hyvää spottia Hiidenveden rannoilla ja muilla tienoilla. Erityisesti Puumanni ja Rysätarha ovat hyvää käytävää, ja jos lähtee pohjoisesta eli Karkkilasta, Karjaanjoki ja Vanjoki tarjoavat hyvää vaikkakin ryteikköistä baanaa näille tonteille parisenkymmentä kilsaa ylempää. Siinäkin pätkällä on pari laavua ja lintutorni!

Ensin piti löytää läntti josta veneen saa tuupattua veteen. Sellainen on sillan lännemmälläkin puolella, ja siellä on myös maisemallinen veneenraato. Kuin 2 marjaa ❤️

Sillan kupeessa oli useamman veneen ranta, josta oli helppo pykäistä kuoleman burrito kohti saaria. Ennusteessa oli lupailtu peräti arveluttavia tuulilukemia, mutta näin syvällä mantereella ne jäivät ilmaantumatta. Jopa kelluvalla kuksalla kehtasi oikaista isommankin ylityksen kohti Kiihkelyssaaria suoraan selän yli.

Tähtäsin Kiihkelyssaarten väliin jonkin hämärän muistikuvan voimin: jossain täällä olisi se näiden saarien parempi ranta. Sieltähän se löytyi. Pienemmän Kiihkelyssaaren lännenpuoleisella kyljellä on poukama, jota on siunattu erityislaatuisen hyvällä hiekkarannalla. Siellä on myös nuotiopaikka ja syyskuussa 2025 nuotiopaikalla on myös puutarhatuolit. Uuh.

Eli siis, siihen saarten väliin.

Hiekkaranta, nuotiopaikka komeilla kivillä & tuoleilla ja loistavia tasaisia telttapaikkoja. Tämä saattaa olla joskus jopa käytössä lämpimämmän veden aikaan.

Tämä on se hyvän biitsin saari, ja onpas siellä myös kantarellejakin (osasin oikean määrän t:tä ja katso tätä: Chamonix’ssa!). En ole kyllä ihan varma menikö Chamonix oikein.

Isommassa Kiihkelyssaaressa ei ollut yhtä houkuttelevaa rantsua, lähinnä kovin tiheää puuta kallioiden päällä. Pienemmästä saaresta vastakkaisessa päädyssä ison saaren rannassa oli kuitenkin suht kelvollisen näköinen kallioistumala, johon oli pykätty nuotiopaikkakin. Eli sinne jos kaik on mänt ja paratiisissa käärme.

Itse jatkoin kuitenkin matkaa vastapäivään vielä seuraavaan etappiin, koska Petäjässaaressa oli luvattu olevan myös jonkinlainen leirielämys. Kiihkelyssaaresta Petäjässaareen on aikamoisen helppo rykäisy ainakin liikkumiseen tarkoitetulla paatilla, ja matkalla voi ihastella esim. pohjoisrannan upeita kalliokäytäviä, joita pitkin rikkaat kääpiöt liikkuvat kaivoksesta toiseen.

Vähitellen Petäjässaari alkoi häälyä keulan edessä. Olin arvellut että sinne jatkaminen Kiihkelyssaaren hiekkaparatiisista on todennäköisesti pykälän verran downgrade, ja saaren pöpelikköisyys lähestyessä vahvisti epäilyksiä.

No hitto. Olin väärässä, mitä ei tapahdu melkein ikinä. Myös Petäjässaari oli erittäin kelvollinen hiekkarannan ja nuotiopaikan kombo. Tasaisia telttapaikkoja kesäheinässä ei ollut ihan yhtä vuolaasti tarjolla, mutta vastapainona kallion päältä löytyi näköala ja jonkun samarialaisen asentama nuotiorengas. Paikassa oli myös se bonus, että se sijaitsi sen jokiavautumisen edustalla, josta olin kammennut Hiidenvedelle Karjaanjoen (Vanjoen) lähestymiseltä aiemmalla reissulla. Silloin en ollut lainkaan kartalla siitä että heti joen järveksi muuttuessa olisi ollut tämmöinenkin taukopaikka tarjolla, mutta jos uudestaan tulisin niin saattaisinpa pysähtyäkin.

Kiihkelyssaarten rantaparatiisista poistuminen ei harmittanut enää lainkaan, koska Petäjässaarelta löytyi mainio riippumaton paikka sekä siunattu rauha. Kanttiksia ei kyllä ollut.

Jätin rantsulle sekä huikean valikoiman ylimääräisiä polttopuita (kummallekin saarelle pitää siis tuoda ne itse mukanaan) että komean FinStonen. Nämä ovat kovin käyttistä.

Aivan huíkea saarikombo ❤ Sekä lähtiessä että palatessa kannattaa syödä sekä juoda tien molemmilla puolilla. Hiidenpirtissä on erinomainen terassi ja kinkkupiirakka, Hiidenveden Grilliä taas en tajunnut kokeilla mutta joku väitti että se on koko valtakuntamme top-10:ssä. Kaikki merkit huutavat revanssia näille tonteille.