Pulla-Kallen pullakahvit (ja postilaatikko)

Suunnilleen Hynkänlammen ja Meerlammentien parkkiksen (sen Kolmperän viereisen minne on hyvä juntata Urjaan mennessä) puolivälimaastosta löytyy melkoisen siisti lippaluola. Nimeltään se on ilmeisesti Sikalammenluola (N 6684739 E 367427 ainakin Retkipaikan jutussa, siinä semmoisessa rännissä Sikalampien lähellä se on), mutta itselleni se on juurtunut kuuppaan Pulla-Kallen luolana.

Pulla-Kallen luoluus juontaa juurensa siellä sisällissodan aikana piilotelleeseen kauppiaaseen Karl Degermaniin eli Pulla-Kalleen (Bodkalle). P-K jäkitti luolassa punaisia piilossa talven 1917-1918: touhusta löytyy erinomainen juttu Hesarista 10.2.2018. Luolasta on myös hyvät infot Retkipaikassa. Alla oleva video vilauttaa tontin.

Sijainti on melkoisen näppärä: kun hyppää Nuuksioon mennessä bussista Punjon pysäkillä, luolalle vievä selkeä polku lähtee juurikin siitä vierestä ja lipan alle talsii suunnilleen 20 minuutissa.

Luolalla vierailu oli kutkuttanut siitä asti kun Hesarin juttu osui silmään, ja käyntiin rakentui tietty mukaan pullateema. Koitin kylvää ilosanomaa pullakahveista satunnaisille muukalaisille, mutta perinteiseen tapaan yksikään maastoon (sekä Urjan vessan kattoon) jemmaamistani kutsuista ei tavoittanut sopivaa uhria ja pullaa jäi aika paljon itse syötäväksi.

Myöskään kutsumattomia vieraita ei näkynyt kovinkaan valtavia laumoja: kaksi suunnistajaa ja kaksi lumikenkäretken suunnittelijaa, joille sain sentään tuupatuksi pullat käteen teetauon ryydittämiseksi. Kävi siellä sitten myös Harri ja Elina, mutta niitä ei lasketa kun ne oli kutsuttu tiskin alta. Pulla maittoi silti ihqusti yksinkin syömällä.

Paikalle näytti myös mysteerillisesti ilmaantuneen puotipuksu-Rambon nimeä kantava lukittu postilaatikko. Arvelen että ratkaisu nelinumeroiseen koodiin löytyy historiasta.