Kajakkireissu Karjaa-Raasepori (Tucktec 10/2020)

Ihan just vähän aikaa sitten hommasin halvan taiteltavan kajakin, eli Tucktec Econ. Koska kavereilta oli tullut lievää epäilystä Ostos-TV -värkin toimivuudesta ja itsekin mietin että olikohan se hyvä, alkuun oli passeli laittaa pidempi ja naheampi pätkä.

Hyppäsin siis Helsingistä junaan ja ajelin Karjaalle, jossa oli isommalle baanalle johtava joki vain jonkun plusmiinus-vartin kävelyn päässä juna-asemasta. En nyt muista oliko junalippu 10 vai 15 euroa, seikkailun väärti se oli kuitenkin.

Taisin jo siinä ekassa Tucktec-postauksessa kehua sitä, miten näppärää kajakkia(kanoottia) on kuljetella messissä. Siinä se roikkui isona olkalaukkuna niskassa läpi junamatkan ja Karjaan Lidlin. Karjaalla ei sitten muuta kun kuivapussit umpeen ja vesille siitä sopivasta joenrannasta.

Kunhan Karjaalla pääsee vesille (itse aloitin Pumppulahden saaren puistosta koska lähellä junaa ja lupaava saari, loppujen lopuksi viereinen hiekkaranta oli parempi), Mustionjokea on eri leppoisaa meloa länteen.

Mustionjoen vartta mennään pätkän noin eka kolmannes. Meno on muuten erittäin chilliä, mutta matkalla pitää ohittaa 2 patoa: ensin aluhkossa Billnäs ja sitten loppukolmanneksella jokea Åminnefors. Kumpikaan ei kuitenkaan ole mitenkään ilmestyskirjan peto: Billnäsissä kyltti sillassa varoittaa hyvissä ajoin pahasta virtauksesta, ja Åminneforsissa oli esteet niin ettei itseään päässyt telomaan lainkaan.

Billnäsin varoitus: tässä on hyvä rantautua

Billnäsissä on suht näppärä rantautua siinä kohtaa kun silta varoittaa virtauksesta ja vaarasta, eli siihen sillan juureen oikealle. Oikealla puolella jokea kulkevaa tietä pitkin saa raijattua ainakin tämmöisen kevyen rullakajakin vallan helposti, ja varmaan se onnistuisi jykevämälläkin pökäleellä. Pian voimalapadon jälkeen rannasta saa taas bongattua vesillemenoon sopivan spotin.

Billnäsin jälkeen seurasin kurkea, joka lennähti aina 100 metriä eteenpäin sitä mukaa kun meloin sen kohdalle. Aina välillä joessa molskahti joku isohko kalaeläin. Ihminen nautti.

Ennen merenlähestymislahta pitää selvittää joella Paha Åminneforsin rasti. Reitin tukkeutumisesta ei tullut minkäänlaisia ennakkovaroiutuksia, vaan yhtäkkiä olinkin umpikujassa kuten alla on kuvailtu.

Åminneforsin umpikuja

Virtaus ei tappanut, mutta toisaalta tässä ei näkynyt mitään järkevää rantautumispaikkakaan. Menin 50-100 metriä takaisin ja kamppailin mutaisen ja jyrkän ryteikkömäen kautta taas autotielle, tälläkin kertaa menosuunnassa oikealla (kai). En tiedä onko tähän joku oikeakin tapa.

Tucktecci on onneksi vallan kiitollinen kannettava

Jonkin aikaa kamppailtua jokiosuus loppui, ja sitten päästiinkin ”merelle” eli mikälie lahdelle jonka rantaa seuraten tykittelin Raaseporiin. Tällä reissulla jokiosuus on vaihtelevampi ja mielenkiintoisempi kuin avoimemman veden pätkä, tosin lahdella pukkasi todella paljon lintuja ja komeaa avomaisemaa joten ei huono kumpikaan.

Myöhäisen lähdön takia Raaseporiin ehtimisessä meni ihan just pimeään (matkaa +-25 km, piti ottaa kuvia ja ohitella patoja). Vaikka olisi reipaskin, tähän pätkään kannattaa varata se yhden päivän effortti. Tämmöisellä kekkulivehkeellä 25 km oli juurikin tarpeeksi, tosin aikaisemmalla kuin puolenpäivän lähdöllä, vähemmillä padoilla ja urheilijan käsillä siihen voisi varmaan leipoa kympin lisää 🤔

Mutta siis, yhden päivän lenkiksi hiton ihq! Jos Raaseporissa hinkuu nukkua yötä, kannattaa varata yösija etukäteen ettei päädy hotellien täynnä ollessa leiriytymään rantakaislikkoon kuten joku urpo (tarkeni siellä).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s