Männäviikonloppuna lähdettiin Virroille asti mökkeilemään lumen perässä, ja sieltähän sitä löytyi (olisi kerrankin ollut myös Helsingissä mutta rehdin lapinmiehen lumi on puhtaampaa ja eksoottisempaa). Mökissä oli toimiva pihapiiri ja erilaisia lumenronkkimisvälineitä, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja pykätä ensimmäistä kertaa ikinä lumikammin.
Omin päin sellaisen hinkkaaminen nollakelin lumesta kävi melko hyvin jumpasta: vaikka käytettävissä oli lumilapio ja kola, pinoamista piisasi silti useammaksi tunniksi.
Kammin pykäämiseen löytyy ohjeita melko mukavasti, tuoreeltaan esimerkiksi Suomen Luonnosta tai Hesarista (tilaajille). Pääpiirteissään se menisi kai näin:
- Lunta n. 2 metriä korkeaan ja 3 metriä laajaan läjään, aina välillä pitää tampata tiiviimmäksi kasatessa, kun kasa on valmis niin annetaan jäätyä pari tuntia ennen koverrusta
- Kattoon tökitään 30-40 senttiä pitkiä keppejä niin että niihin osuessa tietää lopettaa kaivamisen
- Ilmareikä esim. suksisauvalla ja sitten sen alle kynttilä palamaan että näkee onks happee
- Suuaukosta kaivetaan yläviistoon sisälle niin että makuutila on ylempänä kuin ovi
Kammin sisällä lämpötilan pitäisi pysyä suht lähellä nollaa, mikä on melkoinen bonus jos pakkasta on esim. 30 astetta. Itse tein kammin noin +1 asteen lämpötilassa, joten sen tarjoama hyöty majoitteena oli siinä kohtaa vähän kyseenalainen.
Koska kammissa ei ollut suuremmin aikeita nukkua ja lumi oli märkänä muovailuystävällisempää, jätin hautumisajan väliin ja lähdin kovertamaan koloa auki heti kun kasa oli kasassa. Laiskuutta jätin pinon myös ennemminkin 1,5 metriä korkeaksi kuin 2-metriseksi, ja ympärysmitassakin taisi olla vajetta.
Tuommoisena vähän sinne päin kasattuna lumitelttanakin systeemi toimi kuitenkin vallan hyvin. Jätin sisällä nukkumisen väliin koska hutiloitu pinoaminen ja nollakeli pistivät epäilemään katon kestoa: näin myös yhdestä kohtaa jo vähän päivänvaloa kaivellessa. Seuraavana päivänä keko oli kuitenkin ihan kuosissa sijoillaan, korkeintaan vähän kokoonlösähtäneempi kuin edellisenä päivänä.
Vaikka iglu oli alle ohjekokoinen, siellä oli vallan kylliksi tilaa yhdelle ihmiselle ja jossain vaiheessa sinne änki myös ainakin kaksikin henkeä kerralla. Jossain toisessa vaiheessa sinne oli myös pesinyt vihainen karhu.
Tärkeimmät mieleen jääneet pointit:
- Onnistuu nollakelinkin lumesta jos jostain ihmeen syystä haluaa tehdä
- Vie aikaa ns. hitokseen hyvilläkin lapioilla
- Ei olisi ensimmäinen vaihtoehto majoitteeksi talvivaelluspäivän päätteeksi
- Pienempikin kuin 2×3 metriä piisaa jotenkin muttei istumiseen
- Pikkuinen taittolapio on aika must sisuksen kovertamiseen
Kammin lisäksi opin reissulla myös mm. tekemään piirakkaisen pitsan ja maustamaan vodkaa (anista ja laakerinlehteä ainakin voi käyttää). Huraa elämäm_koulu!
Patikkamuistio 
Pakkasemmalla onnistui vielä paremmin!
TykkääTykkää