Suunnilleen vuosi takaperin tuli testattua ensimmäistä kertaa lumikammin pykäämistä, ja tulos oli jopa melkein hyvä vaikka nollakelissä väsäsikin ja oikoi sieltä & täältä (ei siinä kyllä nukkua uskaltanut). Nyt tällä uudella yrityksellä oli vankan kokemuksen lisäksi hyvää pakkasta ja pelit ja vehkeet ja aijjettä tuli priimaa.
Rakennuspaikka oli sekin uusi tuttavuus (salainen saari Lopen seudulla) ja sinne siirtyminen suoritettiin harvinaisena etelän talvi-talvena oikein arktisesti jään yli ja ahkiolla varustettuna. Jos semmoiselle ahkiolle on muuten tarvetta, hyvin samanlaisen kuin tässä käytetty voi vuokrata Helsingin Seudun Lapinkävijöiden kautta. Hinnat ovat edulliset ja palvelu joustaa kuin Ihmenelosten tohtori, mutta asiakas on usein väärässä.
Jäätä pitkin paarustaessa siltä löytyvän lumen määrä eli puute herätteli huolta. Onneksi avoimen selän pälviintyminen ei ollut hävittänyt valkoista kultaa tyystin, vaan pinostanut sen määränpäänämme olevan saaren ympärille. Päivän pakkaslukemat posottelivat 10 asteen molemmin puolin, ja kinoksesta sai lohkittua lunta jopa ihan harkkoina. Paha kyllä tajusimme vasta hyvän matkaa kasaa pinottuamme, että tiilinä lapioidessa irtoavat lumipökäleet olisivat taipuneet jopa ihan igluksikin. Semmoinen majoite on seuraava ruksi ämpärilistassa.
Rakennusraportista pitää vielä sivupoiketa sen verran, että leiriksi valikoitunut saari oli ihan luksusta, kuten myös paikallisoppaana ansioituneen RT:n (sama Luxe-heppu joka kotaili Kopparnäsissäkin) kamiinalla lämmitetty majoite. Siihen kelpasi palata nollaamaan pitkän lumikasassa kovertamisen aiheuttamat vauriot vaatteille ja tilan hahmotukselle. Paikka on eri salainen, mutta jos löydät jostain seudun saaresta jäätyneelle maalle luovutetut pitkät kiiloja korvanneet naulat, saatat olla osunut sinne.
Matkassa oli myös yksi viimeisiä maan päältä löytyviä täysiä puteleita oman sadon UG-oluita: sitä on lähiaikoina tulossa Lohjan ihq mustalaissaaveista uusi isompikin lasti, maku on toivottavasti ihan yhtä hyvä vaikka edition onkin vähempi limited. Pökäleet jää silti.
Saareen asetuttua alkoi armoton ojankaivuu. Kahteen pekkaan kasaaminen oli yksin pykäämistä vauhdikkaampaa, mutta kävi sekin ihan jumpasta. Muutaman kerran lapioinnin välissä levitin pressun kasan päälle ja vapaapainin ruhoa siihen tiivistystä hakien, vaikutti semitoimivalta. Kasa jäi taas alle jostain ohjeesta silmään osuneesta 2 metrin korkeudesta, mutta piisasi yhden hengen lumiteltaksi täysin passelisti. Sisällä mahtui jopa vähän hengailemaan kylkiasennossa.
Alkuvaiheessa jätin tyhjän ahkion kasan alle onkalon syntyä helpottamaan. Jos porukka on isompi ja kovin partiohenkinen, läjään voi ilmeisesti paiskoa myös tyhjät rinkat ja esim. ryhmän väsyneimmän jäsenen. Meillä tyhjiön pesämunasta ei ollut loppujen lopuksi hyötyä, koska onnistuin kaivamaan koloa kovertaessa niin paljon vinoon oikealle, että keskelle tarkoitetusta ahkiosta löytyi vain 10-15 senttiä toisesta reunasta kun oikein etsi. Siitä sai kuitenkin hyvän hyllyn koriste-esineille. Paavi piti katon kasassa koko yön ja vielä seuraavankin aamun.
Kun keko oli kasattu siihen noin 1,5 metrin vajaaseen korkeuteen ja tampattu useampaan kertaan tarppiwrestlingillä, se jätettiin painumaan kokoon ja jäätymään 2-3 tunniksi. Sitä oli hyvä odotella siinä Luxen kodassa, jota lämmitti Pomolyn kamiina. Jos tämä alkaa kuulostaa tuotesijoittelulta, niin tsekkaappa tämä erinomainen erähenkinen karhupeli:
Illan istuminen rullasi varsin hyvin talkoolimppareita nauttiessa ja pakkasukon kanssa tapellessa. Erikoismuistiinpanona pitää kirjata järven jään poikkeuksellinen poksunta ja möyryäminen. Touhu kuulosti siltä, että jossain ympäröivillä rannoilla olisi tiputeltu nosturista semmoisia isoja jätelavoja mihin kerätään raksalta rojua, ja sitten välillä herramme Cthulhu olisi möyräissyt pienet uniapneat siihen väliin. Myös tähdet olivat hitokseen kome(et)at pitkin yötä.
Sitten kun pesään oli aika koteloitua, kotoisuus oli hyvinkin helppo saavuttaa. Vuoden takaisessa nollakelin loskapökäleessä nukkuminen arvelutti huolella, mutta tässä kylmemmällä kelillä lapioidussa ja useamman tunnin asettuneessa kolossa ei edes jänskännyt, paitsi sen verran tietty että piti muistaa kummalla puolella se ohuempi seinä nyt oli.
Lumi oli sen verran kiinteää, että sen ronkkiminen oli tosiaankin siis kuivahkon materiaalin vuolemista eikä loskahenkistä lotisevaa kaapimista. Pientä hasardin tuntua sai siitä, että toinen sivu meni suuntavaiston puutteessa sen verran ohueksi, että sieltä pukkasi lumilyhtyä läpi. Ei sieltäkään mitn ropissut _b
Aamulla kaivelin iglun vielä auki läpileikkaushenkisesti, tästä ehkä vähän jotain hahmottelee siitä millainen piisasi ainakin näissä meiningeissä.
Tältä se taas näytti aamulla kun ei ollut vielä läpileikannut:
Tiivistetty viisaus vielä bullet pointeilla:
- Pykälän alle keskikokoisen miesihmisen korkuisen lumikasan kokoamisessa meni tunti ja risat kahdella hengellä, ja siinä tuli ihan lämmin.
- Pinoamisen välissä pompin sitä muutaman kerran tiiviimmäksi pressun päälle lösähtämällä.
- Kun kasa oli kasassa (vaikka olisi pitänyt vielä laittaa ainakin puoli metriä lisää korkeutta), se jätettiin jäätymään 2-3 tunniksi.
- Pakkasta oli -10 tuntumassa illan mittaan, aluksi vähän vähemmän ja yönnempänä väkevämmin sitä -10 tuntumaa (-11 taisi olla topsit).
- Onkalon kovertamisessa meni siinäkin 30-60 minsaa ja siinä kastuu romppeet kun pitää möyriä pöntön sisällä: sieltä on hyvä päästä nuotion tai Luxen sisällä olevan Pomolyn kamiinan ääreen, on myös hyvä olla kaveri spottaamassa että vetää jaloista ulos jos katastrof.
- Niitä tikkuja (30-40 cm) pitäisi tökkiä tosi moneen kulmaan kattoon ja kylkiin että hoksaa milloin on kaivanut tarpeeksi tai liikaa. Nyt oli 3 kamalaa risua eikä ne ihan riittäneet.
- Kun lähtee möyryämään sinne sisälle, on näemmä helppo lähteä liikaa jompaankumpaan suuntaan: ainakin itse puskin oikealle niin että siellä paistoi valo läpi (ilman kaveria ei olisi hoksannut), ja vasen puoli jäi hitokseen paksuksi.
- Jos rinkkoja ja ahkioita pinoaisi aluksi kasan alle pesämunaksi, niiden avulla voisi olla helpompaa hahmottaa mihin pitää sorkkia. Itse hukkasin sen ahkion vasempaan avaruuteen.
- En taaskaan muistanut tehdä sitä hiihtosauvan koloa happikynttilälle.
- Sisällä on oikeasti lämmin! Tai siis esim. 10 asteen pakkasella 10 astetta lämpimämpää kuin ulkona, eli nollakeli ❤ Kiinnostaisi testata että miten hyvin lämpö pysyisi vielä kylmemmällä.
Hyvät testiajot! Tästä pitää vielä eskaloida sellainen kunnon lapiojeesusten 2 metrin korkuinen versio jossa mahtuu viettämään olohuoneaikaa. Sitten kun se on hallussa, niin sitten metsästämään leikattavia harkkoja lunta ja lopullinen muuntuminen iglueskimoksi.
Patikkamuistio 