Syntymäpäivän kunniaksi keksin änkeä matkailuhirmujen messiin nopealle piipahdukselle aiemmin mustalla listalla olleeseen Sveitsiin (söi makaronibudjetin liian nopeasti TMB-kierroksella käydessä, päätin boikotoida ikuisesti, ei onnistunut). Olikin vallan jees virkistys: kevättä pukkasi jo helmikuun alkukolmanneksen kohdalla ihan huolella, niin että paikallisetkin ihmettelivät, ja seurakin oli keskimääräistä patikkakerhon kokoonpanoa vähemmän kuvottavaa. Kaupunkiloma oli harvinaisuudessaan passelia vaihtelua, mutta sisäruokinnasta huolimatta piti ainakin yksi lippu saada ujoteltua reissussaan.
Tukikohtana oli Zürich, josta oli erinomaisen näppärää käydä junalla myös tyystin uudessa maassa eli Liechtensteinissä. Alle 40 tuhannen asukkaan kääpiölään pääsi Zürichista vajaan tunnin junamatkalla yhdistettynä n. 20 minuutin bussitteluun, eli ensin juna Sargasiin ja sitten sieltä bussi (nro 11) Vaduzin postin pysäkille, takaisin samoja jälkiä. Menopaluulippu Zürichistä Vaduziin (sisälsi sekä junan että bussin hinnan) maksoi Zürichin assalta ostaessa 81 frangi-euroa koska Sveitsi.
Vaduzissa päänähtävyys on sen linna, jonne pitää kiivetä parisenkymmentä minuuttia ylämäkeen, sisään ei päässyt koska sinne oli jo laitettu prinssejä.
20 minuutin kiipeäminen linnan huudeille sai luvan riittää huiputussuoritukseksi, jonka jälkeen livahdin läheiseen rinteeseen asentamaan Jopen.
Koska Liechtensteinissä ei ole armeijaa, päädyttiin siihen tulokseen että se on nyt Suomen lipun alla toimiva maaläntti. Amiraali-Maikki kävi tarkistamassa läänit kiikaritasanteella ja nousi sitten valtaistuimelle, jälkikäteen valitettiin siitä että sen päälle ei kannettu.
Vallattua aluetta käytiin myös juhlimassa keskustan läheltä löytyneellä selfieniityllä.
Maabrändisuoritukseksi voi ehkä laskea myös sen, että junassa peliin mukaan ilmestyneelle satunnaiselle noin 4-vuotiaalle paikallisen oloiselle lapselle opetettiin karhupeli sillä seurauksella että siltä sai paheksuvan mulkaisun, ja avattiin me tietty myös terassikausikin.
Patikkamuistio 