Piipahdimme päiväkseltään vanhalla kunnon Hyypiön kämpällä moikkaamassa apinalaumaa, ja vaikka visiitti olikin lyhyempi, notskikokkailuun oli silti just hyvä sauma. Jossain netissä luuhatessa silmään oli osunut Monte Cristo -voileipien resepti, eli köyhien ritareiden mallisesti soosattuja paahtoleipiä. Setti osoittautui eri toimivaksi ja helpoksikin nuotioruuaksi: kunhan kerrosleivät saa kasattua, sen jälkeen ne tarvitsee vain pyöräyttää pikaisesti kananmuna-kermakombossa ja viskata muurikalle tirisemään. Kuorrutus kermamunasoosilla päivittää kokemuksen aika paljon normitoastia ökymmäksi, ja jötkäleestä tulee hyvinkin ruokaisa.
Mukana roudattavien ainesten määrä on hitusen suuri jos tekee nollasta sataan paikan päällä, mutta tätäkin tuskaa voisi vähentää helpostikin tekemällä leivät valmiiksi keksilaatikkoon ja sotkemalla kerman ja kananmunat limupulloon. Kuulostaa kyllä vähän huijaamiselta.
Säätelin HK:n sivuilta löytynyttä reseptiä hitusen, koska en meinannut ensin löytää gruyere-juustoa ja just niitä lihaleikkeleitä mitä käskettiin en löytänyt lainkaan. Gruyeren korvikkeeksi/kyytipojaksi löysin googlaamalla emmentalin, ja sitä sai näppärästi valmiina raasteena. Kerman upgreidasin normista Kipparin makuiseen ja melkeinpäs kaikki ainekset oli laktoosittomia. Omalla turauksella 8 kappaletta leipiä syntyi tämmöisistä aineksista:
- Pågenin jättipaahtoleipää pussillinen (menee 16 siivua kun 8 kertaa 2 siivua)
- Rosvopaistifilettä ja savukinkkufilettä 8+8 siivua eli 2 siivua per kerrosleipä
- 100 g gruyere-juustoa ja 150 gramman pussi mustaleimaista emmentalia (jäi yli)
- 3 kananmunaa (riitti just ja just, laita vaikka 4 jos on)
- Kippari-ruokakerma (meni vähän reilu puolet 2,5 dl purkista, arvalla)
- Amerikkalaista sinappia: French’s-purkissa lukee että ameriikan #1 joten pitäisi toimia
- Majoneesia (hyvää majoneesia, ei pahaa)
- Pieni paketti kirnuvoita pannulla paisteluun
- Ohjeessa oli että cocktailkurkkuja kanssa: ne on vissiin vaan sorminaposteltavia lisäksi eli suht turhia mutta ostin silti peloissani, ei käytetty paljookaan
Alempaan leipään ruokalusikka sinappia, sitten leikkeleet päälle, sitten juustoa silleen että maistuu, sitten majoneesia ruokalusikallinen kansipuolen sisäpintaan ja leipä kiinni, vähän painelua. Leipiä voi tehdä linjastolla (tai kotona) himmeen kasan odottamaan paistamista. Sitten kun pannu on kuuma ja voi tirisee, leipä pyöräytetään molemmilta puolilta kerma-kananmunaseoksessa ja viskataan pannulle. Munakerman astiana toimi näppärästi semmoinen neliskanttinen keksiloota mitä koululaiset pakottaa ostamaan, koska sinne mahtuu hyvin härkkimään leivän kanssa eikä se ole liian syvä.
Paistaa voip silleen kun tykkää, vähän hitaampikin on jees että ehtii juusto sulaa leivän sisällä. Jossain resepteissä mitä tuli vastaan näitä on tehty myös niin, että leivän väliin lisätään vielä 3. siivu kostuteltua paahtoleipää. On myös nähty semmoista että valmiin leivän päälle ripotellaan tomusokeria tai soosataan vielä hilloa tai siirappia, jotkut sekoittaa majoneesin ja sinapin yhdistelmäksi niin että molemmissa kansissa on sekoitusta. Kaikkea se saksalainen keksii.
Leipien lisäksi myös Hyypiö itse oli tietty taas kerran hyvää settiä! Pikavisiitilläkin ehti kokkailla ja saunoa, ja niiden lisäksi käytiin vielä tulomatkalla piipahtamassa Korteniemen perinnetilalla. Paikkaan ei ole kuin noin vartin sakkolenkki etelästä tullessa, ja tilukset ovat ehdottomasti tsekkauksen väärtit. Löytyy esim. lampaita, perinnepukuinen emäntä, siansuolisaippuaa ja hämmentävän hienot 100 vuoden takaiset sisustukset.
Loppuun vielä päivitetty liikkuva kuva mökin nurkilta, nyt on taas tuore kiinteistökierros.
Patikkamuistio 