Taas puristeltiin kurpitsoja keskellä metsää! Ehdottomasti tärkeintä tässä Halloweenissa oli paneutuminen pajujen maailmaan (muina kertoina on tutustuttu mm. Queimada-juomaan ja herkulliseen, herkulliseen surströmmiin). Wicker Manista eli pajuäijästä on tehty ainakin kaksi elokuvaa, joista se vanhempi (ei Cagen) oli jopa hyvä. Ennen risusavottaa uhrihahmottelua oli päässyt vähän kokeilemaan kanaverkkomanilla, joka ainakin toimi hyvällä liekillä. Nyt mentiin kuitenkin syvään päätyyn, ja taivuteltiin pajua kuin kuppainen muinaispakana konsanaan.
Pajua saa hankittua metsän lisäksi esimerkiksi Koiramäen Pajutallilta, josta tarttui mukaan pari isoa punttia priimaa risua. Kun pääsee yli siitä että käsitelty paju maksaa yllättävän paljon, pajua täytyy vielä käsitellä itsekin jonkin verran ennen kuin pääsee taivuttamaan. Eli kuivat pitää liottaa.
Tarkemmin ottaen: ostettuja kuivia nippuja pitää liottaa vedessä 1-2 viikkoa, jonka jälkeen ne ovat askartelukelpoisia samoin 1-2 viikkoa. Itse menin sillä 2 viikon maksimiliottelulla ja käyttö pari päivää liotuksen loputtua, ja sehän oli just hyvä. Pajutallin sivuilta löytyy ohjeet tähänkin.
Yksi haaste liottamisvaiheessa saattaa olla oikean kokoisen astian löytäminen. Onneksi tähän löytyi helppo merihenkinen ratkaisu: Tucktecin kajakki on 3 metriä pitkä (useimmiten) vesitiivis tuubi, johon mahtuu risua kiitettävät määrät. Tai tee joku korotettu pressu tai omista uima-allas, konstit on monet. Liotusvaiheessa ei vaikuttanut irtoavan mitenkään kummempia limoja paatin kuorrutteeksi, varuilta oli kuitenkin pressu siinä alla.
2 viikon liottamisen jälkeen pajuäijä oli valmis kohti venymistä ja punomista. Aika oli siis juurikin sopiva notkistukseen, ja niput mahtuivat just hyvin liian ison Sonatan takakonttiin kun kaatoi penkin. Paju on muuten yllättävän kallista: yksi iso satsi 180-senttistä ja toinen iso satsi 140-160-senttistä kuivattua maksoi yhteensä 110 euroa. Mutta kylläpäs niistä sitten piisasikin! Jäi hiukan hitosti ylikin jätettäväksi puuvajan välikköön, onnea lippukunnalle.
Wickerheppu onnistui vallan hyvin reippailla raajojen tekijöillä. Kukin ruumiinosa pykättiin erikseen käyttämällä pajutallin kelpoa ohjetta kartioista, enemmän tai vähemmän tuubimaisesti: kartio tässä linkissä. Torso tehtiin samalla reseptillä, mutta leveämpänä ja laatikkomaisempana kuin kädet ja jalat. Pääksi laitettiin semmoinen kaaospallo, eli pallo. Jossa oli useita kransseja ja ties mitä. Aikaa kannattaa varata useampi tunti ja tekijöitä useampi käsipari, meillä oli monta ja silti meni pimeään asti (oli kyllä myös olympiakisa siinä ohessa).
Mutta tehtiinhän me siellä olympialaisten tuiskeessa siis muutakin kuin korinpunontaa ! Lajeja kertyi valikoimaan kiitettävä määrä. Jossain vaiheessa ilmoiteltiin Putskun papalle että nyt olisi aika ottaa pökäle suuhun ja liikkua kohti norsujen laaksoa.
Havaittiin myös että tuohon ei yletä 3 kakkaa, pitää pysyä yhdessä kakassa kerrallaan.
Joukkeiden kapteenistoon valittiin nohevimmat jormat ja irmat, ja sitten kun ne ei päässeet paikalle, kippariosasto näytti tältä:
Osa organisaatiosta keskittyi lähinnä lepäämiseen ja sienihallusinaatioihin.
Haamujuoksussa liikuttiin uskomattoman sulavasti:
Tuksuunnistuskin sujui niin hyvin ettei edes menetetty yhtään urheilijaa vesiesteeseen :O Kiitokset naapurille vesistönkäyttöluvasta!
Urheiluhemuli Ville laittoi porukan myös pyörällisten suksien päälle, siinä meinasi jo tullakin uhreja mutta onneksi amiraali on tottunut kaatumaan rentona.
Oli myös monenmoista makutestiä, rakennuspalikkaa, visaa, runokerhoa ja mysteeriä. Erinomaisen hyvät spookkaukset jälleen! Saattoi olla jonkinmoinen ennätys lajeissa ja askartelussa, kisakunto senku kasvaa.
Und die bührer? Muahahaa!
Patikkamuistio 