Pääsiäissunnuntaina paisteli hitokseen aurinko, ja sen vauhdittamina lähdettiin seniorikokoonpanolla etsimään sopivaa makkaranpaistolaavua. Liikkeellä oli kaikki muutkin termarin omistajat tai vuokraajat, joten onneksi kohdepaletissa oli peräti 3 osoitetta: Nukarinkoski, Maijalankoski ja Vanjärvi. Näistä Nukarinkoski oli itselleni tyystin uusi tuttavuus, ja autolla kulkemalla en ollut käynyt muissakaan: Maijalankoski ja Vanjärvi tuli tsekattua joesta käsin edellisen tulvan aikaan.
Tulvaa pukkasi tämän retken etapeista ehdottomasti vaikuttavimmin Nukarinkoskella. Avisuora-Pyykkö oli melonut perinteisesti Vantaanjokea päästä päähän juuri paria päivää aiemmin, ja kirjasi rapsassa viime vuosikymmenen kärkikahinoihin pääseviä kuutiomääriä.
Paikka oli muun hienouden takia hyvä tarkistaa senkin vuoksi, että Nukarinkoski on seuraavan Vantaanjoki-melonnan päätepiste: syksyllä aloitettiin joen valuminen Riihimäeltä Kytäjä-Usmiin, ja siitä stopista on sitten sopiva matka läpistellä seuraavaksi Nukarinkosken laavulle.
Nukarinkosken laavu on helposti saavutettavissa autopelillä: muutaman sadan metrin päässä sekä pohjoisessa että etelässä on parkkipaikat. Joen rannoilla kulkee hyviä polkuja (pitkoksiakin), välillä sen yli pääsee silloillakin. Laavu oli niin mainio että videoin sen sekä edestä että takaa, alla ois:
Laavu on paha kyllä sen verran helposti saavutettava ja muun luontopolkukeitaan kylkiäisenä, että siellä ei varmaankaan ainakaan plussakeleillä kannata haaveilla nukkuvansa erityisen omassa rauhassa.
Koska nakkikioskilla oli ruuhkaa, siirryimme seuraavaan kohteeseen grillaamaan. Karkkilan lähimetsissä sijaitseva Maijalankosken laavu on eri joen varrella ja huomattavasti vähäpauhuisempi. Sinnekin pääsee autolla melkoisen hollille (harvoja satoja metrejä Maijalantien parkkikselta, kts. googlemaps), mutta porukkaa oli tuntuvasti vähemmän, jopa niin vähän että nuotiopenkillekin mahtui.
Viime keväänä meloin tästä ohi matkalla kohti Vanjärveä ja Hiidenvettä, mutta maissa käyminen jäi silloin väliin koska olin jo ehtinyt pitää pitkän tauon vain kilsan-pari yläjuoksulla sijaitsevalla Pitkälänkosken laavulla. Nyt tuli sekin puutostila paikattua ja todettua että pääseepäs tänne moottorilla maitse jopa helposti. Vesiltä katsottuna näytti mainiolta, ja maalla sai vahvistuksen.
Laavun paikka on erinomaisen nätisti aseteltu joen mutkaan. Täällä on ilmeisesti usein kalastusväkeä, nytkin oli pari pitkäsaappaista olemassa saamatta saalista. Itseäni taas kutkuttaisi laitella paikalle telttasauna (ja ehkä vaskoolata kultaa?).
Loistavan jokimaiseman lisäksi Maijalankosken erikoisuuksista pitää mainita erikseen puunhalkomisvehkeet. Kirveen sijasta puuvajan edessä on autonrenkaiden sisään jemmattu terävä kiila, jonka päälle aseteltuja halkoja pitää kolauttaa harvinaisen raskaalla putkenpätkänuijalla. Onneksi mukana oli reipas eläkeläinen pistämässä halkoa säpäleiksi.
Maijalankoskelta oli maitse nopea piipahtaa vielä yhdellä jokivarren etapilla, eli Vanjärven laavulla ja lintutornilla. Piipahdus kantoi melkein perille, mutta viitisenkymmentä metriä ennen tornia ja laavua tie loppui kesken.
Viime keväänä tulva oli sen verran vähäisempi, että laavulla ja tornilla oli tarpeeksi kuivaa maata kävelyyn. Tänä vuonna meni kuitenkin överiksi, ja vesi katkoi tien jo jonkun matkaa ennen laavulle pääsyä. Tien keskellä ollutta vähävetisintä kaistaletta pitkin pääsi sen verran lähelle, että paikan sai juurikin tarkisteltua puiden välistä.
Tulvaa tuli siis ihasteltua kahden joen ja 2,5 laavun rannalta eli melkoisen etappirikas reissu! Nukarinkoskelle olisi tarkoitus palata tässä jossain lämpimämmässä kohtaa vettä pitkin, eikä Maijalankoskikaan aiheuta lainkaan allergiaa jos vaikka yötäkin joskus piipahtaisi. Hyvät joet _b
Patikkamuistio 
Nukarinkoskelle paluukin luonnistui:
TykkääTykkää
Ja sieltä pääsi poiskin!
TykkääTykkää
Ja laavuja on lisääkin:
TykkääTykkää