Joki ei ole syvä vaan hidas! Pääkaupunkiseudun Amazon eli Vantaanjoki on lähtöpaikasta riippuen 90-100 kilometrin mittainen elämysrata. Parhaimmillaan sen melominen on tietysti silloin kun siinä on vettä, eli keväällä. Sen voi kuitenkin myös meloa kesällä ja syksylläkin, jos on valmis hieman tetsaamaan. Kevättulvan aikaan Avisuoran hepulla on tapana meloa koko matka viikonlopun aikana yhden yöpymisen taktiikalla. Itse lähestyin haastetta semisti rauhallisemmin ja jaoin matkan miten sattuu 6 etappiin, jotka kävin piipahtelemassa vuosina 2021-2024. Kuukausiksi on osunut jotain heinäkuun ja marraskuun väliltä, priimaa matalaa sesonkia. Paitsi etapilla 5 suoriuduin käymään vasta siis silloin marraskuussa: siinä kohtaa vesi oli taas palannut aikas hyvin ränniinsä ja koskissa oli ihan reipas tohina taas päällä, kivillä ei tarvinnut pahemmin enää silloin pomppia. Sitä saa onneksi harrastaa kystä kyllin etapilla 2 jos kesällä suoriutuu (erehtyy) menemään.
Alla oleva kartta esittelee tämän version etapit sekä joitakin joen varrelta löytyviä laavuja ja muita retkipaikkoja. Osa merkkipallukoista on ryppäänä, zoomaa aina vain sisemmäs. Sisältää myös pari erikoisen sopivaa parkkipaikkaa joen kyljessä.
Etapeissa joella piipahtelun saa toteutettua parhaiten jos käyttää kiinteärunkoisen härvelin sijasta takakontissa tai junassa/bussissa/taksissa kulkevaa koottavaa tai puhallettavaa paattia, esim. packraft tai vaikkapa tuhoutumaton kautta uhrattavissa oleva Tucktec (eritoten kivikon päällä sammakkohyppiessä ja tukkien yli lotkahtaessa tuksun pleksi on parasta ikinä). Koska vähän veden aikaan pohja luultavimmin tärppää kiviin ja puunrunkoihinkin harva se kerta ainakin Riihimäen ja Nukarinkosken välillä, veneen on siis hyvä olla kolhuja kestävä ja suht helposti vedettävä eli kevyt. Joskus jonkun esteen voi joutua kiertämäänkin rannan kautta, ja silloin 30 kilon viisimetrinen roikale saattaa ahdistaa kainalossa.
Yhtenä nyrkkisääntönä voisi näiden visiittien jälkeen pitää sitä, että Nukarinkosken pohjoispuolella on kesä-syksyllä joko ryteikköä (etappi 1) tai kivikkoa (etappi 2), ja siitä etelään alkaa helpottaa. Vantaankosken jälkeen on tosin muitakin koskia ja pari pohjapatoa siinä etapilla 5 ennen Haltialaa mutta ei nekään nyt ehkä niin ahdista, varsinkin jos ne kiertää maitse kuten tolkun maakrapu.
Etapit (ja niihin liittyvät laavut jne.)
Alla on linkit kutakin etappia esitteleviin erillisiin blogiposteihin, sekä myös jokuseen postiin etappien kyljestä löytyviin laavuihin jne. lisäherkkuun.
- Etappi 1: Riihimäki – Kytäjä-Usmin ulkoilualue (Hyvinkää), n. 16 km. Täällä on sitä ryteikköä.
- Etappi 2: Kytäjä-Usmi – Nukarinkoski, n. 20 km. Täällä on sitä kivikkoa.
- Etappi 3: Nukarinkoski – Myllykoski, n. 11 km. 3 laavua ja ihq leppoisaa jokea ❤
- Etappi 4: Myllykoski – Tapolansilta (Kivistö eli Vantaa), n. 20 km: helppoa on, sivistys alkaa.
- Etappi 5: Tapolansilta (Kivistö) -Vantaankoski – Haltiala, n. 20 km. Tällä osuudella on koskea niin että piisaa, pari pohjapatoakin löytyy.
- Etappi 6: Tammisto – Vanhankaupunginkoski, n. 6 km: viimeinen kaljakellunta ennen merta.
Noistapa sen suunnileen saa ihmeteltyä, osaa pätkistä uskaltaa jopa suositella 😆 Kaikki ovat omalla tavallaan hauskoja, ja eteläpuoliskolla on jopa perinteisessäkin mielessä nautittavia pätkiä, varsinkin se lyhyt laavujentäyteinen etappi numero 3 Nukarinkoskelta Myllykoskelle.
Kivistön ja Haltialan välinen pätkä eli etappi 5 siellä loppumetreillä tarjoaa myös aika hauskaa / hirvittävää vaihtelua normiläpsintään koskineen ja patoineen. Siinä oli jopa sen verran kikkoja että pykäsin siitä ihan erillisen zoomailtavan:
Lisätietoja suunnitteluun voi lappaa myös vaikka näistä:
Patikkamuistio 